Silta Japaniin

---

Erik Laxman kohtasi japanilaisia ​​haaksirikkoutuneita merimiehiä Irkutskissa vuonna 1789. Japanilaisen laivan kapteeni Kodayu Daikokuya ja hänen miehistönsä toivoivat pääsevänsä palaamaan takaisin kotimaahansa Japaniin. Laxman työskenteli uutterasti toteuttaakseen heidän toiveensa. Lopulta Erik Laxmanin onnistui järjestää tilaisuus, jossa Kodayu Daikokuya sai pyytää maastapoistumislupaa Katariina Suurelta. Venäjä oli kiinnostunut avaamaan kaupan Japanin kanssa, joka oli tuolloin jo puolitoista vuosisataa ollut melko eristyksissä muusta maailmasta. Venäjältä lähti virallinen palautusretkikunta Japaniin 1792. Erikin toinen poika Adam toimi retkikunnan edustajana. Erik Laxmanin ja japanilaisten kohtaaminen johti ensimmäisten Japanin ja Venäjän välisten neuvottelujen toteutumiseen.

Erik Laxman ja Japani

Erik Laxman kohtasi japanilaisia Irkutskissa vuonna 1789 (Katsuragawa=Miyanaga, 1988) He olivat Shinshômaru -nimisen laivan miehistö, joka oli haaksirikkoutunut Venäjälle.

Shinshômaru-laiva lähti Isestä Länsi-Japanista määränpäänään Edo (nyk.Tokio), mutta joutui myrskyn seurauksena ajelehtimaan ja haaksirikkoutui lopulta Aleuteille vuonna 1783. Miehistö kulki Kamtsatkan, Ohotskin ja Jakutskin kautta Irkutskiin. Heitä oli 17 henkilöä Japanista lähtiessä, mutta hengissä Irkutskiin selvisi vain kuusi – Kôdayû Daikokuya, Isokichi, Shinzô, Shôzô, Koichi ja Kyûemon. He saapuivat Irkutskiin noin kuuden vuoden kuluttua haaksirikosta.

Japanilaiset toivoivat saavansa poistumisluvan Venäjältä ja pääsevänsä palaamaan takaisin Japaniin, joka oli tuohon aikaan suljettu ulkomailta. Laivan kapteeni Kôdayû Daikokuya yrittikin hakea miehistölle poistumislupaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Erik Laxmanin ryhdyttyä auttamaan japanilaisia eri tavoin asiat helpottuivat. Hän opetti erilaisia asioita japanilaisille ja auttoi heitä myös taloudellisesti. Toisaalta hän sai tietoa Japanista, esimerkiksi maantiedosta ja kielestä.

Lopulta hän vei Daikokuyan Pietariin, missä keisarinna Katariina Suuri myönsi vuonna 1791 japanilaisille poistumisluvan maasta samalla, kun antoi määräyksen ryhtymisestä palautusretkikunnan varusteluihin. Palautusretkikunnan johtajaksi valittiin Erik Laxmanin poika Adam. Erik Laxman saattoi japanilaisia Ohotskiin asti, mistä laiva lähti Japaniin. (Katsuragawa=Kamei, 1937)

Erik Laxman vietti japanilaisten kanssa tapaamishetkestä (1789) lukien heidän Venäjältä paluuseensa asti noin kolme vuotta. Hän oli suunnittelut myös tutkimusretkeä Japaniin, mutta hänen kuolemansa jätti sen toteutumatta. (Katô, 1974) Kodayu Daikokuya kertoi Erik Laxmanin eri puolista viranomaisten kuulustelutilanteissa paluun jälkeen.

Japanissa kerrotaan nykyisinkin monin eri tavoin Erik Laxmanin ja japanilaisten kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja ystävyydestä.

Adam Laxman ja Japani

Katariina Suuren valtuuttamana Venäjältä lähti virallinen palautusretkikunta Japaniin.

Palautusretkikuntaa johti Adam Laxman. Adam oli Erik Laxmanin toiseksi vanhin poika, joka syntyi Venäjällä vuonna 1766. (Heiska, 2008)

Adamin päiväkirjan mukaan retkikunta nosti ankkurin Ohotskissa 13.9.1792 ja saapui Nemuroon 9.10.1792. Nykykalenterin mukana lähtö tapahtui eli 24.9.1792 ja Nemuroon saavuttiin 20.10.1792. (Yamashita, 2003)

Laivan nimi oli Ekaterina ja sen mukana saapui ensimmäinen virallinen retkikunta Venäjältä Japaniin historiassa. Laivassa oli yhteensä 42 henkilöä (Nemuro City).

Adamin tehtävänä oli palauttaa kolme japanilaista – Kodayu Daikokuya, Isokichi ja Koichi – kotiin, sekä solmia kauppasopimus Venäjän ja Japanin välille. Venäjällä oli merkittävää turkiskauppaa Itä-Siperiassa, johon liittyen he suunnittelivat elintarvikekaupan järjestämistä Japanin kanssa.

Retkikunta odotti Nemurossa noin kahdeksan kuukautta Japanin virallista vastaanottoa. Nemurossa venäläiset rakensivat pajoja ja vaihtoivat tietoja japanilaisten kanssa. He muun muassa tekivät Venäjän ja Japanin karttoja, laivan pienoismallin sekä sanakirjan. Adam keräsi kasveja ja mineraaleja ahkerasti Venäjälle vietäväksi. Venäläiset myös luistelivat jäätyneellä merellä talvella – tämä oli samalla ensimmäinen luistelutapaus Japanissa. (Nemuro City).

Adam Laxman tavoitteli kauppasopimusta Japanin kanssa ja tätä varten järjestettiin virallinen neuvottelu Matsumaessa Hokkaidossa vuonna 1973. Japani oli tuohon aikaan suljettuna ja ainoat maat, joilla oli kauppasopimukset Japanin kanssa, olivat Kiina ja Hollanti.

Japani myös vastaanotti kapteeni Kodayu Daikokuyan ja Isokichin samassa yhteydessä. Koichi oli ehtinyt kuolla odottaessaan maihinnousulupaa Nemurossa. Adamille myönnettiin pääsylupa Etelä-Japanissa sijaitsevaan Nagasakiin, joka oli ainoa paikka, jossa ulkomaalaiset (hollantilaiset ja kiinalaiset) saivat vierailla. 

Retkikunta lähti paluumatkalle Japanin Hakodatesta 22.8.1793 saapuen takaisin Ohotskiin 19.9.1793 nykykalenterin mukaan. (Adamin päiväkirjan mukaan lähtö 11.8.1793 ja saapuminen 8.9.1793)

Adam Laxmanin vierailu oli merkittävä tapahtuma Japanin historiassa. Tästä tapahtumasta myös käynnistyi Japanissa Venäjää koskeva järjestelmällinen tutkimus, jonka lisäksi pohjoisten alueiden puolustusnäkökohtien suunnitteluun alettiin kiinnittää enemmän huomiota. (Suzuka city, 2012)

Laxman nousevan auringon maassa

Adam Laxmanin matkasta kertova näyttely, Savonlinnan museossa Riihisaaressa (29.4. – 14.8. 2022).

1. Ulkomaalaisilta suljettu Japani
2. Kohtaaminen Siperiassa
3. Haaksirikko Tyynellämerellä
4. Pietariin tapaamaan keisarinnaa
5. Adam Laxmanin johdolla Japaniin
6. Kahdeksan kuukautta Nemurossa
7. Keskusteluja matkustus- ja käytöstavoista
8. Neuvotteluja ja lahjojen vaihtoa
9. Matkan saavutukset

1. Ulkomaalaisilta suljettu Japani

Saarivaltio Japani on pitkän historiansa aikana joskus tarkoituksella sulkeutunut ja toisinaan taas aktiivisesti vastaanottanut ulkomaisia vaikutteita. Satojen vuosien ajan Japania hallitsivat samuraisotilaista koostuneen armeijan ylimmät kenraalit, shôgunit.

Ensimmäisinä länsimaalaisina Japaniin saapuivat vuodesta 1543 alkaen portugalilaiset merenkulkijat, kauppiaat sekä lähetyssaarnaajat. Seuraavaksi olivat vuorossa hollantilaiset. Japanilaisten ja eurooppalaisten välinen vuorovaikutus oli aluksi vilkasta, vaikkakin Japanin hallitsijat suhtautuivat ulkomaalaisiin epäluuloisesti. Epäluuloon oli tosin aihettakin muun muassa Portugalin harjoittaman orjakaupan takia. 

Tokugawa-shôgunaatin (1603–1868) aikana Japani eristäytyi muusta maailmasta. Maasta poistuminen kiellettiin eivätkä pois lähteneet saaneet palata. Välit portugalilaisiin katkesivat kokonaan ja heidät karkotettiin. Puolivälissä 1600-lukua kontaktit Japanista maan ulkopuolelle olivat jo erittäin rajoitettuja. Ainoastaan Kiinalla sekä Hollannin Itä-Intian kauppakomppanialla oli enää oikeus vierailla Japanissa, mutta nämäkin saivat rantautua vain Dejiman satamaan Nagasakissa. Hollantilaisia lukuun ottamatta muut Japanin rannoille saapuneet eurooppalaiset määrättiin surmattaviksi.

Yhteyksiä ulkomaailmaan oli kuitenkin mahdotonta estää aivan kokonaan, sillä vaikeuksiin joutuneita japanilaisia merenkulkijoita pelastautui toisinaan esimerkiksi Kamtšatkan niemimaalle. Ensimmäinen Venäjällä pidempään oleskellut japanilainen lienee ollut Dembei-niminen kalastaja, joka haaksirikkoutui Kamtšatkan rannikolle 1700-luvun alussa ja onnistui venäläisten tukijoidensa avustamana matkustamaan Moskovaan ja Pietariin saakka.

Ruotsin valtakuntaan kuuluneessa Savonlinnassa 1737 syntynyt, Venäjällä korkeaan asemaan noussut pappi, tutkimusmatkailija ja luonnontieteilijä Erik Laxman kohtasi talvella 1789 Etelä-Siperian Irkutskissa mielenkiintoisen, mutta odottamattoman seurueen: ryhmän japanilaisia haaksirikkoisia. Erik Laxman ystävystyi haaksirikkoisten kapteenin Daikokuya Kôdayûn kanssa ja päätti auttaa japanilaisia palaamaan kotiin. 

2. Kohtaaminen Siperiassa

Jo vuosia Siperiassa työskennelleen Erik Laxmanin saapumisessa Irkutskiin ei ole ihmettelemistä, mutta miten japanilaiset merimiehet olivat päätyneet sisämaahan, tuhannen viidensadan kilometrin päähän lähimmästä rannikosta?

3. Haaksirikko Tyynellämerellä

Japanilainen Shinshômaru-niminen laiva oli joutunut myrskyn kouriin pohjoisella Tyynellämerellä ja haaksirikkoutunut Aleutien saariryhmään kuuluvalle Amchitkan saarelle heinäkuussa 1783. Neljä vuotta myöhemmin venäläinen alus pelasti haaksirikkoiset ja toi heidät Kamtšatkan niemimaalle. Shinshômarun seitsemäntoista hengen miehistöstä oli tuossa vaiheessa elossa enää kuusi miestä.

Irkutskiin Etelä-Siperiaan japanilaiset saapuivat helmikuussa 1789. He halusivat palata takaisin kotimaahansa, mutta ilman virallisia lupia matka Venäjän rajojen ulkopuolelle ei onnistuisi. Apuun tuli nyt Erik Laxman, joka laati Venäjän viranomaisille kolme erillistä anomusta tarvittavien matkustusasiakirjojen saamiseksi. Matkustuslupia ei kuitenkaan myönnetty.

4. Pietariin tapaamaan keisarinnaa

Erik Laxman sai loppuvuonna 1790 määräyksen tuoda Siperiasta löytämiään kasvi- ja mineraalinäytteitä Venäjän pääkaupunkiin Pietariin. Tälle matkalle hän päätti ottaa mukaansa myös kapteeni Daikokuya Kôdayûn. Suunnitelmana oli esitellä Daikokuya Katariina Suurelle ja saada itse keisarinnalta lupa lähteä Japaniin. Laxmanin osalta matka Pietariin oli valtion kustantama virkamatka, mutta Daikokuyan kustannukset Erik Laxman maksoi omista rahoistaan.

Yli viidentuhannen kilometrin pituiselle taipaleelle Irkutskista Pietariin lähdettiin 15. tammikuuta 1791. Matkustusvälineenä käytettyä hytillistä rekeä, kibitkaa, veti yleensä kahdeksan hevosta, mutta pahimmissa paikoissa hevosia tarvittiin yli kaksikymmentä. Reilun kuukauden kuluttua lähdöstä, 19. helmikuuta 1791, saavuttiin Pietariin. Rasittavan matkan jälkeen Laxman ja Daikokuya pääsivät majoittumaan Katariina Suuren kesäpalatsinhoitajan asuntoon.

Erik Laxman ja Daikokuya Kôdayû tapasivat Katariina Suuren keisarinnan kesäpalatsissa Tsarskoje Selossa 28. toukokuuta 1791. Saman vuoden syksyllä keisarinna myönsikin Daikokuyalle sekä hänen miehistölleen luvan matkustaa takaisin Japaniin venäläisen retkikunnan mukana. Samalla kun retkikunta palauttaisi haaksirikkoiset takaisin kotiinsa, sen oli tarkoitus myös tunnustella mahdollisuuksia avata Japanin ja Venäjän kauppasuhteet.

5. Adam Laxmanin johdolla Japaniin

Tammikuussa 1792 Erik Laxman ja Daikokuya Kôdayû palasivat Pietarista Irkutskiin, jossa vietettiin talvi ja alettiin tehdä valmisteluja tulevaa Japanin matkaa varten. Japaniin suuntaava retkikunta lähti toukokuussa 1792 Irkutskista kohti Venäjän Kaukoidän satamakaupunkia Ohotskia, jonne saavuttiin elokuussa.

Ohotskissa Ohotanmeren rannalla Erik Laxmanin ja Daikokuya Kôdayûn tiet erosivat. Erik ei Japaniin lähtenyt, vaan retkikuntaa alkoi johtaa hänen poikansa Adam. Kahdentuhannen kilometrin pituinen purjehdus Ohotskista Nemuroon Hokkaidon saarelle suoritettiin Ekaterina-laivalla syksyllä 1792. Nemuron satamaan saavuttiin 20. lokakuuta.

Venäläisen laivan ilmestyminen japanilaiseen satamaan oli harvinainen tapaus, sillä Japani oli jo lähes parisataa vuotta ollut ulkopuolisilta suljettu maa, johon vain hollantilaiset tai kiinalaiset alukset saivat rantautua, ja nekin vain Nagasakin satamaan. Venäläisen aluksen kohdalla tehtiin nyt poikkeus, sillä se toi kymmenen vuotta poissa olleita japanilaisia haaksirikkoisia takaisin kotimaahan.

Japaniin palasi lopulta vain kolme seitsemästätoista haaksirikkoisesta: kapteeni Daikokuya Kôdayû sekä Isokichi ja Koichi -nimiset miehistön jäsenet. Koichikaan ei päässyt kotiinsa asti, sillä hän kuoli laivalla Nemuron satamassa. Kuolleiden ja edellä mainittujen haaksirikkoisten lisäksi kaksi japanilaista merimiestä päätti jäädä asumaan Venäjälle.

6. Kahdeksan kuukautta Nemurossa

Adam Laxman retkikuntineen pysytteli Nemurossa talven 1792–1793 yli. Väliaikainen koti pystytettiin lähelle Nemuron satamaa, ja sauna rakennettiin tietysti myös. Kun majoitus oli järjestynyt, ryhdyttiin keräämään tietoja paikallisista kasveista, eläimistä ja mineraaleista.

Kauppaneuvottelujen alkamista jouduttiin odottelemaan useampi kuukausi, jona aikana venäläiset tutkimustyönsä ohessa vaihtoivat tietoja paikallisten kanssa ja tekivät havaintoja japanilaisesta kulttuurista. Adam Laxman esitteli japanilaisille virkamiehille suuren karttapallon sekä maailmankartan, jonka japanilaiset kopioivat. Hän merkitsi muistiin kopioimistekniikan: ”Japanilaiset laittoivat hyvin ohuen paperin kartan päälle ja piirsivät taitavasti siveltimellä”.  

Työn vastapainoksi päästiin toisinaan myös huvittelemaan. Japanilaisilla riitti ihmettelemistä, kun venäläiset alkoivat luistella jäätyneen meren jäällä. Mitään vastaavaa ei oltu ennen nähty. Adam Laxman sai myös kutsun osallistua japanilaisiin uudenvuodenjuhliin, joita paikallisen ajanlaskun mukaan vietettiin helmikuussa 1793. 

7. Keskusteluja matkustus- ja käytöstavoista

Toukokuussa järjestetyssä virkamiestapaamisessa alettiin suunnitella venäläisten matkaa Matsumaen kaupunkiin, jossa neuvottelut japanilaisten kanssa käytäisiin. Japanin viranomaiset eivät olisi halunneet päästää venäläisiä matkustamaan laivalla, sillä heidän epäiltiin suuntaavaan pääkaupunkiin Edoon (nykyään Tokio), jonne ulkomaalaisilta oli pääsy tiukasti kielletty. Lopulta sovittiin, että Laxman retkikuntineen saisi ensin matkustaa laivalla Hokkaidon saaren etelärannikon Hakodateen, josta sadan kilometrin matka Matsumaeen tehtäisiin maitse. Järjestelystä sopimiseen meni kuukausi aikaa.

Virallisissa neuvotteluissa piti tietysti osata käyttäytyä kunnioittavasti toista osapuolta kohtaan. Japanilaiset selittivät omia tervehtimistapojaan, joihin kuului kenkien riisuminen sekä kumartaminen lattialla istuen. Adam Laxman ei ollut halukas japanilaisia tapoja noudattamaan. Keskustelujen jälkeen sovittiin, että molemmat osapuolet saisivat tervehtiä omilla tavoillaan.

8. Neuvotteluja ja lahjojen vaihtoa

Kun muotoseikoista oli päästy yhteisymmärrykseen, järjestettiin Matsumaessa heinä-elokuussa 1793 sarja Japanin ja Venäjän välisiä neuvotteluja, joihin tuli mukaan myös kaksi japanilaista virkamiestä pääkaupunki Edosta. Ensimmäisessä palaverissa japanilaiset lahjoittivat venäläisille kolme miekkaa sekä riisiä.

Toisessa palaverissa Adam Laxmanin oli tarkoitus luovuttaa Irkutskin kuvernööri Ivan Pihlin kirjoittama kirje, jota ei kuitenkaan haluttu ottaa vastaan. Kirjeen lukeminen ääneen kylläkin sallittiin. Myöhemmin Edosta tullut virkamies pyysi venäläistä tulkkia kopioimaan kirjeen salassa, mihin Adam suostui. Toisen palaverin yhteydessä Japani myös virallisesti vastaanotti kaksi poissa ollutta kansalaistaan, Daikokuya Kôdayûn ja Isokichin, joita Adam Laxman ei tämän jälkeen enää tavannut. Daikokuya ja Isokichi palasivat kotiseudulleen Edoon.

Adam Laxman olisi halunnut keskustella myös paikallisen maaherran kanssa, mikä ei onnistunut. Pääkaupungista tulleita kahta virkamiestä Adam Laxman sen sijaan pääsi tapaamaan henkilökohtaisesti ja lahjoitti heille pistoolit, juomalaseja sekä kaksi peiliä ja lämpömittaria. Adam pyysi virkamiehiä myös viemään pääkaupungin tiedemiehille isänsä Erikin lahjoittamaa venäläistä tutkimusvälineistöä.  

9. Matkan saavutukset

Pian neuvottelujen jälkeen Adam Laxman lähti Matsumaesta Hakodateen valmistelemaan retkikunnan kotimatkaa, ja elokuun lopulla oltiin valmiita merimatkalle. Muutaman viikon mittaisen purjehduksen jälkeen venäläinen retkikunta saapui takaisin kotimaan kamaralle Ohotskiin 19. syyskuuta 1793.      

Adam Laxmanin matkan tuloksena venäläisille aluksille myönnettiin vasta kolmantena kansakuntana koko maailmassa lupa kiinnittyä yhdellä aluksella kerrallaan Nagasakin satamaan ja venäläislaivojen laivamiehistöille sallittiin aluksista poistuminen.

Välitöntä taloudellista hyötyä Adam Laxmanin matkasta ei juurikaan koitunut. Venäjällä olot olivat epävakaat, kun Japanin matkalle luvan antanut Keisarinna Katariina Suuri kuoli 1796 ja hänen seuraajansa, aateliston piirissä epäsuosittu keisari Paavali I murhattiin 1801. Venäjä myös kävi sotaa Euroopassa, ja siitäkin syystä Japanin suunta jäi vähemmälle huomiolle. 

Adam Laxmanin retkikunnan matkaraportit, päiväkirjat, kartat ja piirrokset lisäsivät Japanin tuntemusta Venäjällä. Hänen Japanista mukanaan tuomat esineet ja näytteet liitettiin Venäjän ensimmäisen julkisen museon, Pietarin antropologian ja etnografian museon Kunstkameran kokoelmiin.

Kirjoittaja: Chikage Konishi-Räsänen, Riihisaaren museo.

Lähteet löytyvät bibliografiasta.