Savonlinnan aikakirjat

---

Kooste Savonlinnaan sekä Erik Laxmaniin ja perheeseen liittyvistä tapahtumista 1737-1795.

Juhani Heiska

1737

24.6.  Kauppa‑apulainen Gustav Laxman (s. 1711 tai 1712, yksi veli kuoli 50 vuotiaana Moskovan valtionkirurgina 7.11.1775) ja kons­taape­li Lars Fabritiuksen tytär, kappalainen Johannes Lauren­tii Fab­ritiuk­sen (k. 1663) joku jälke­läinen, Helena Fab­ri­tius (s.  1720 t. 1721), vihittiin avio­liit­toon.  Hele­nan äidin ainoa veli oli Tapa­ni Löf­ving (1689 – 177­7), jonka Maria-vaimon sis­kon, Kata­ri­na Fonti­nin, mies oli Venä­jällä paljon matkustellut Turun yliopiston teo­logian profes­sori, tuo­miorovas­ti Gab­riel Laura­eus (1677-1753). (Sääminki kk, Kitee kk, Hintikka 1938,­ Lagus 1890).

27.7. Erik Laxman syntyi – Pietarin keisarillisen tie­deakatemian an­sio­luette­lon ja Uudenkirkon rippikirjan mukaan. Savonlinna-Sää­mingin kir­konkirjassa ei kyseisestä synty­mästä ole mer­kin­tää. (Lagus 1890, Sääminki kk, Kitee kk, Uusikirkko kk 1760-1774).

Kirkkoherralla oli viisi palkollista ja hänen oma palkkansa määri­teltiin 17 kohdan avul­la, pää­asiallisesti luon­tais­tuotteina. Esimerkiksi vähintään seitsemän lehmän omistajilta vaina­jan siunaami­nen maksoi kokonaisen lehmän. Kap­palai­sen sopimuk­sessa oli viisi kohtaa. Esimer­kiksi kih­la­jais­maksuna oli kin­taat. Pa­piston pal­koista oli so­vittu lähikuntien kanssa vuonna 1687 ja sopimus piti aina­kin suu­rim­maksi osak­si 1800-lu­vulle saak­ka (Ahtiainen & Tervonen 1992, Mielonen 1993).

Kauppa­lassa, joka oli menettänyt kaupunkioikeudet, toimi edel­lisenä vuonna käyttöönotettu, v. 1639 en­sim­mäi­sen kerran perustettu, raken­nus­työn alainen peda­go­gio. Sen rakenta­miseen tuli tei­niraho­ja myös Kiteel­tä ja Pie­lis­jär­veltä. Siinä nou­datet­tiin vuoden 1724 kou­lu­asetusta ja koulun tar­kastajana oli kirk­ko­herra (Alanen 1923, Lappalainen & Rissanen 1972, Saarenheimo 1931).

Vuoden aikana tuotiin pitäjään seuraava Porvoon ja Mik­kelin pap­peinko­kouksen päätös: ”Papiston matkaseuruetta ja var­sin­kaan lukka­ria ei saa matkoilla ja katekismuskyselyissä pakah­duttaa vii­nalla” (Tiilikainen 1922).

Musikaaliset taidot olivat pitäjässä vähäisiä: Lukkari Järveläinen ei osannut laulaa juuri ollen­kaan ja edel­lisenä vuonna kahdeksan päivän mit­taisis­sa Nils Nilsinpoika Röslingin (jolla lapsuudenkodissa Luostarin­niemes­sä kolme palkollis­ta) ja Helena Fabritiuk­sen Christina-sis­kon häissä 26.10. esiintyi vain yksi soitta­ja, joka oli Kiteeltä. Tosin Malmilla asui joku rumpali Zach Pardon. (­Alanen 1923, Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939, Sääminki kk, Kitee kk).

Talvisalossa, ”kolmen virstan” (3 km 200 m) päässä Malmilta oli löy­detty louhintakelpoista lyijyhohdetta, marmoria ja jotain rakentami­sessa hyö­dynnettävää kiveä (”rapakivi”). Seudun kaup­piaat oli­vat hankkeessa mukana (Lappalainen 1970, Wirilander 1960).

Jouluolkien pito tuvassa oli pitäjässä tunnettu tapa (Büsching, Orräus & Lachsman 1770, Lappalainen 1970).

1738

Erik 1-vuotias

3.2. Malmin saarella kastettiin kauppias Jonas Ram­strö­min ja Cha­rinin (os. Laxman, Gustav Laxmanin sisko) kahden päivän ikäinen poika Lo­renz Wil­helm, jonka kum­meiksi tulivat seppä Erich Bonde ja Maria Löving (Tapani Lövingin kolmas vaimo oli Maria Beata o.s. Fon­tin) (Sääminki kk, Kitee kk, Lagus 1890).

12.3.  Krogiuksille syntyi kahdeksas poika Fredrik, josta tuli Erik Laxmanin yksi leikkitoveri, koska Laxmanit olivat Krogius­ten kanssa ver­rat­tain pal­jon tekemisissä Krogiusten poismuuttoon saakka (Lagus 1890, Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939, Sääminki kk, Kitee kk).

27.7. Elämäkerrankirjoittaja W. Laguksen arvi­on mu­kaan E.L. syntyi tähän aikaan. (Kuujo 1958) Laguksella ei ilmeisesti ollut Uudenkirkon kirkonkirjoja käytettävänä.

31.7. Ulrik Rudenschöld, joka valmisteli lausun­toa Tuk­holman hal­lituksel­le Suomen sisäisestä tilasta, sai Turussa val­miiksi yhden matkaraporttinsa. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänistä siinä kerro­taan seuraava merkittävä tieto: ”Tupa­kalla on täällä sangen suuri kulu­tus, sekä vanhoil­la, keski-ikäisillä, että aivan nuorilla rah­vaan miehillä; ollen siihen useimmilla kovempi himo kuin rahaan: Niin että talonpo­jan saa tupakan­pätkästä houkutelluksi sellaiseen, mitä hän ei tekisi monin verroin arvokkaammasta rahasta”(Suomen historiallinen seura 1899).

11.9. Isä Laxman kirjoitti kornetti Rejggiuksen kanssa muistion yhdestä terva- ja tappurakaupasta, jonka yhteydessä anottiin varoja kruunun veneiden kunnostukseen. Siinä hän mainitsee olevansa porva­ri, vaikka hänellä ei todellisuudessa ollut porvarinoikeuksia. (Valtionarkisto 1976-1978).

20.9. Malmilaisille vänrikki ynnä Nojamaan kartanon omista­ja Johan Rönholmille ja Juliana Helenalle (os. Brusin) syntyi poika Johan, jonka kummeiksi tulivat Gustav Laxman, Christina Fabritia (Isä kons­taa­peli Lars F. ja avio­mies linnankirjuri postimestari Nils Rösling) sekä Abraham La­vonius, Elias Maukleer, Johana Dyrc, Catha­rine Wad­sten (P. Krogiuksen anoppi) ja Beata Greta Konow. (Sääminki kk, Kitee kk, Lappalainen 1970)

23.10. Rusthollari ja lautamies Aatami Juuti esiintyi käräjillä juopuneena. Sellainen oli silloin muutenkin yleis­tä. Myös pappi­lan raken­nustyömaalla annettiin viina­ryyp­pyjä, vaikka Krogius muuten tuomitsi alkoholin käytön (Alanen 1923, Lappalainen 1970).

Olavinlinnan tornien katot olivat koko vuoden remontissa ja laa­jem­paakin remonttia suunniteltiin. Komendantin virka oli koko vuoden täyttämättä ja sotavä­keä siellä oli vain 16‑miehinen osasto (Lappalainen 1970, Pohjolan-Pirhonen 1973).

Pitä­jänrää­tälinä oli Johan Yrjänän­poika Holm (myös nimellä Saha­ri­nen). Nimis­miehenä oli Elias Nauckler. Linnan pyöve­linä oli Johan Palm. Vies­tiratsasta­jana ja vanginkuljettajana oli Mikko Ruuth (sama sukunimi kuin Erik Laxmanin toi­sella vai­molla Kata­riina Ivanovnal­la). Vuo­den aikana kaup­pa­laan muutti myös kaup­pias Johan (Venäjällä sanottiin Johania Ivaniksi.) Ruuth (Lagus 1890, Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939).

Heikinpohjan latokartanon isän­nällä kaptee­ni Kristian Sahlolla (virkatalo Tallisaaressa ja neljä palkollista) oli Sää­mingin kir­kossa arvokkain istu­mapaikka. Hän hoiti väki­juomien myyn­tiä Savon­linnassa, maksoi siitä val­tiolle vuosi­vuok­raa ja sai myös periä maksua kauppa­lan noin 20:l­tä viina­pan­nun omis­tajal­ta (Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939).

Kapteeni Sahlon vaimo, R.J. von Burghausenin vaimo Helena Gro­ten­felt ja neiti Margareta Masalin maksoivat taalerin veron säätyä ko­ros­taneista laajoista jäykistein varustetuista hameistaan (”Yppig Kläde­dräkt”). Melkein kaikkien vaatteiden valmistus oli sallittua vain am­mattilaisille ja käytännössä pitäjänräätäliltä piti aina kysyä lupa uusiin vaatteisiin. (Lappalainen 1970, Pylkkänen 1982).

1739

Erik Laxman 2 vuotta.

11.1.  Isä Laxman sai Haminan maistraatilta porvarinoikeudet, jotka maksoivat viisi hopeataaleria (Saarenheimo 1939).

1.2.  Malmin kauppias, Eric Berendtin (Södermarck) ja Anna Catha­ri­nan (os. Merlin) kolmen päivän ikäinen tytär Maria Christi­na kas­tettiin. Kum­meiksi tuli­vat luutnant­ti Mårten Palmst­ruck, pedagogion rehtori An­ders Win­ter, Lap­peen­rannan triviaali­koulun entinen apu­lais­rehto­ri Jordan Lavonius, kauppias Johan Åberg, Catharina Be­litz,  Cat­harina Loo­man ja neitonen Beata  Mar­gareta von Konow (Lappalainen 1970, Sääminki kk, Kitee kk).

19.3. Erik Laxmanin päivän vanha sisko Maria kastettiin (keskosena, jos Erikin synty­mävuosi olisi ollut 1738). Kummeik­si tulivat Pihlajanniemen luut­nan­tin­puus­tellin haltija Mårten Palmst­ruck, (joka oli muuttanut vuok­ra­lai­seksi Malmil­le), Mår­ten Frigius,  Nils  Rösling, Abraham  La­vonius, Catha­rina Beliz, Johan­na Dyre, Carin Salmen ja Christina Agan­der. Äidin kir­kotta­mismaksu oli 24 kupariäyriä (Lappalainen 1970, Mielonen 1993, Sääminki kk, Kitee kk).

24.3.  Käräjätuvassa kauppias Åbergin talossa (nykyisen Lin­nan­kadun alkupäässä olevan puiston kohdalla) käsiteltiin jut­tuja, joihin liittyi seuraavaa:

‑ Isä Laxman sai käräjien kautta pedagogion rehtorilta Anders Win­teriltä maksun kauppalaskuista, jotka hänen aatelinen (von Bran­den­burg) Beata‑vaimonsa oli jättänyt hoi­tamatta jo ennen avioliiton solmimis­taan. Winter-su­kunimi oli myös Käkisalmessa asuneella Erik L:n äidin isoäidillä, Katarinal­la, joka miehensä kuoltua oli Hel­sin­gin kätilönä ainakin v. 1733 (Alanen 1923, Utrio 1997).

‑ Torppari  Juho  Vikla (nykyisestä Juvolasta) ja Maria  Sihvoinen  (tai Sikainen) saivat tuomion:  yhdessä asumisesta ilman papin siu­nausta 20 ho­peataaleria sakkoa  ja  asumiseen liittyvästä luvattomas­ta sukupuo­lisuhteesta neljä hopeataaleria sakkoa. Tuomio muutettiin rahatto­muuden vuoksi neljän päivän vesileipävankeudeksi Olavinlin­nassa.

‑ Wääpeli Westman syytti luutnantti Wirilanderia  yhteydenpidosta paholaiseen ja voitti juttunsa (Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939).

Juhannuksena aloitettiin Olavinlinnassa sotilaiden kasarmitilo­jen kunnostustyö — hyökkäyssotaa varten. Rakentajien työ­päivän pituus oli 10 tun­tia. Palkkana oli sotilailla 6 äyriä/päivä ja vangeilla 2 äy­riä/päivä. Tarvittava puutavara saatiin talonpo­jilta jopa 30 kilo­metrin pääs­tä. Malmin kauppiaat olivat tietysti hankkeessa mukana (Sinisalo 1985).

16.8. Everstiluutnantti Gustav Rutensparre tuli Olavinlinnan ko­mendantiksi ja Malmön garnisonirykmentistä saapui Olavinlinnaan komp­pani­a sotilaita. Linnan asukasluku nousi silloin lähelle 150:tä (Pohjolan-Pirhonen 1973, Sinisalo 1985).

Syyskäräjillä isä Laxmania syytettiin tykkijunkkari Peter Shep­perin vaimon kova-kouraisesta kohtelusta kauppias Merlinin luona. 

Tukkiuittoja ei ollut käytössä. (Ahtiainen & Tervonen 1998, Saarenheimo 1939, Lappalainen 1970).

Karl Henrik Winter tuli kirkkoherra Krogiuksen apulaiseksi (Lappalainen 1970).

”Malmin kauppalan” veroluettelossa oli 40 henkilöä, vuosina 1730 – 1739 koko  Säämingissä kastettiin ainakin 928 lasta (Saarenheimo 1939, Sääminki kk, Kitee kk).

1740

Erik Laxman 3 vuotta

21. – 28.4. pidettiin talvikäräjät Laxmanin talon lähellä (Lappalainen 1970).

Paunolan mäellä, Krogiuksen pappilan lähellä, paloi kappa­laisen pappilan riihi (Alanen 1923).

Kesällä teki toisen vierailunsa Savonlinnaan Peter Kalm, joka oli Turun yli­opiston dekaanina Erik Laxmanin päästessä yliopis­toon (Kerkkonen 1959).

26.6. Maria Laxman  kuoli puolentoista vuoden ikäisenä ja hänet haudattiin Säämingin kirkkoon kahden päivän kuluttua (Sääminki kk).

28.10. P. Krogius esitti tuomiokapitulille, että viinapannut pidettäisiin koko maassa vuoden ajan sinetöitynä. Ehdo­tus ei mennyt läpi (Lappalainen 1970).

Malmin asuntoalueelle kantautui surullisia kertomuksia ”rosvo­jou­kois­ta” eli useita kyliä ryöstelevistä venäläisistä. Tämän vuok­si pitäjässä ryhdyttiin puuhaa­maan omia suoje­luskun­tia ja niil­le varusteita. Isä Laxmania tarvittiin tässä hankkeessa, koska hän kauppiaana muutenkin hoiteli kaikenlaista varustamista (Immel 1927, Lappalainen 1970, Valtionarkisto 1976-1978).

Johonkin aikaan vuodesta tuli uudeksi linnanpäälliköksi yli 70-vuotias Peter Gyllenecker (Sinisalo 1985).

Loppuvuodesta Tapani Löfving tuli Savonlinnaan Venäjäl­tä C.E. Le­wenhauptin vakoo­jatehtä­vistä (Hornborg 1946, Itälä 1980).

Porvoon pappeinkokous vaati Savonlinnan jumalanpalve­lusten a­loit­tamista kirkkolain mukai­sesti kello yhdeksältä (Alanen 1923).

Majuriksi kohonnut Kristian Sahlo kuoli (ruumisarkku maksoi sil­loin 16 hopeaäyriä) ja kapteeni Ernst Wil­helm von Nandels­tadt tuli  Heikinpohjan  puustel­lin isännäksi (Lappalainen 1970).

Vuosina  1731‑1740  oli Säämingin seurakunnassa syntynyt  909  lasta, joista neljä oli aviotonta (0,4%). Käkisalmen linnoitus­seurakunnassa oli vastaava prosenttiluku vuosina 1705-1710 ollut 2,2 (Alanen 1923, Kuujo 1958).

Säämingissä ilmeni punatautiepidemia, joka kuitenkin vaivasi Malmia vasta loppuvuodesta ja ainakin yksi kuollut punatautinen todettiin seuraavan vuoden alussa (Suomen historiallinen seura 1899).

21.12. Malmilla kastettiin tykkijunkkari Shipperin/Shepperin poika Abraham, josta tuli yksi E.L: n leikkitoveri. (Säämingin kk).

1741

Erik Laxman 4 vuotta

17.1. E.L.:n veli Gustavus kastettiin kahden päivän ikäisenä. Kummeiksi tulivat kauppias / vääpe­li evp. Sigfrid Merlin, tykki­junkkari Petter Shepper, Johannes Bly­lod, kauppaporvari Johan Åbergin vaimo Ana Thamelandra/Tamelander,  Christina Fab­ritia (Nils Röslingin vai­mo)  ja  nei­to­nen Helena Tavast (myöhemmin Varpa­rannan  säteritilalla Gustav Falkin vaimona) (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

Gustav Laxman pääsi täysin itsenäiseksi kauppiaaksi, kun hänen isän­tänsä Mårten Grön kuoli. Laxmanin kauppahuoneella myytiin päi­vit­täis­ten tarve­-esineiden lisäksi ainakin suolaa, viljaa ja raken­nus­tarvikkeita (Saarenheimo 1939).

22.5.  pidetyssä jumalanpalveluksessa olivat läsnä kaikki sanankuuloon velvolliset seurakunta­laiset, arviolta jopa 2000 henkeä ‑- ainakin jon­kin ajan. Pieniä, hel­posti itkeviä lap­siakin oli mukana. Kirkkovenei­tä oli käy­tös­sä.

Katosta riip­pui Pis­to­le­kors­ien lah­joit­tama messin­kinen, hieman pala­nut kynt­ti­lä­kruu­nu. Käy­tössä oli myös ainakin kaksi pienehköä messin­kistä, kaksi ti­nais­ta, yksi puinen ja yksi saarnatuo­lin kynttilänjal­ka sekä ro­vasti Kro­giuk­sen lah­joit­tama tinainen kaste­malja. Kirkkosali oli verrattain pimeä ja siellä lei­jui lattian alta tuleva ruumiiden haju. Kirkon tapu­lissa oli kaksi pie­nehköä kirkon­kelloa. Toinen oli valettu mes­sinkisestä kynt­tilä­kruunus­ta, joka oli ison vihan paloissa sula­nut muodottomak­si (Alanen 1923, Lappalainen 1970).

14.7. Kuningas antoi luvan koko valtakunnassa kerättävälle koleh­dille Savonlinnan pedagogion hyväksi (Saarenheimo 1939).

30.7.  Malmilla kastettiin postimestari lin­nankirjuri tyk­kimes­tari Nils ja vaimo Christina Röslingin viiden päivän ikäinen Christi­na Elisabeth, joka oli Erik L:n serkku ja sai v. 1777 Tapani Löfvin­giltä pienen perinnön. Kummeiksi tulivat Johan Åberg, Andr. Norling, Beata von Brandenburg, Anna Fab­ritia ja Maria Agander (Hintikka 1938, Lagus 1890, Sääminki kk).

23.8. alkoi pikkuvihaan kuulunut ”Lappeenrannan sota”, johon osal­listui paljon Savonlinnan ja sen lähiseudun asukkaita.  Muun muassa Heikin­pohjan tilan (jossa asui myös kupariseppä Trana) isäntä Ernst von Nandelstadt ja Tynkkylänjoen rusthol­lin isäntä R.J. von Burghausen (vaimo Helena os. Groten­felt) kuoli­vat siinä. Burghausenit olivat juuri saaneet valmiiksi palon jäl­jiltä rakennetun uuden talonsa (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

Kapteeni Niklas Adolf von Kraemer tuli Heikinpohjan puustellin isännäksi (Lappalainen 1970, Wirilander 1960).

Joulukuussa alkoi Sortava­laan suuntautunut sotaretki, joka oli varustettu Savonlinnassa. Tapani Löfvingin ehdotus, että Savonlin­naan perustettaisiin sissikomppania, ei mennyt sodanjohdossa läpi (Hornborg 1946, Saarenheimo 1939).

6.12. Solmittiin jonkinlainen välirauha Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille (Lappalainen 1970).

Uusi pitäjäntupa,  jossa muun muassa annettiin alkeisopetusta, valmistui Säämingin kirkon lähelle (Alanen 1923). Lukemaan opettaminen tapahtui siellä ta­vaa­misen kautta (Lappalainen 1961).

Konstantinopolin kirkon raken­tamista varten kerättiin kolehti, joka Säämingissä tuotti yhden hopeataalerin ja 16 äy­riä (Alanen 1923).

Vuoden aikana heräsi joillain lainsäätäjillä aikomuksia, että tupakoin­ti kielletään koko Suomessa alle 21-vuotiailta. Krogiuksesta ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä merkintöjä (Blomstedt &al 1988).

1742

Erik Laxman 5 vuotta.

Talvi  oli merkittävän luminen ja väestön silloisesta hyvästä  hiihtotaidosta on jäänyt muistiinmerkintöjä (Immel 1927).

1.3. Venäläiset irtisanoivat välirauhan (Lappalainen 1970).

4.3. Savonlinnasta lähti Keri­mäelle kasa­koita vastaan noin 70 ku­ninkaal­lisen rakuu­nan kanssa yli 200 suksi­miehen suuruinen talon­pojista koostunut suojeluskunta, jossa oli rantasalmelaisia, sul­kava­laisia ja savonlinna-sääminkiläisiä, He ajoi­vat vihol­liset pakoon (Immel 1927, Lappalainen 1970).

9. – 11.3. jotkut juovuksissa olleet Suomen puolen upseerit antoi­vat miehilleen käskyn rikkoa Kiteen pappilaan saakka ehtineiden suo­jeluskuntalaisten sukset. Mukana oli tällöin Kiteeltä ainakin torppari Joh. Afvin (Johannes Auvinen), joka sai taistelussa surmansa. Selviydyttyään humalasta Suomen puolen upseerit siirtyivät Venä­jän palvelukseen. Takaisin Savonlinnaan selvisi pappilan piirityksestä vain noin 60 mies­tä. Nuorin kaatuneista oli 17-vuotias ja vanhin 87-vuotias. Malmin hautausmaahan haudattiin ainakin Matz Massinen ja Staffan Melkilin, suurin osa kuitenkin Kiteelle (Immel 1927, Lappalainen 1970, Sääminki kk).

26.3. Venäläisjoukko hyökkäsi eteläisen saariston kautta Säämin­kiin, polttaen 20 taloa ja murha­ten — jopa elävältä poltta­malla — tai vangiksi vie­den noin 50 henkeä. Kuol­leiden joukos­sa oli yksi 1/2-vuotias ja yksi 72-vuotiaskin – ei kuitenkaan ke­tään Malmilta. Uhriluettelossa on seuraavia sukunimiä: Haloinen, Hirvoinen, Kostiainen, Laamai­nen, Luukkoi­nen, Löp­pöi­nen, Mak­koi­nen, Mielikäinen, Mik­koinen, Nap­painen, Nyrhinen, Pulk­kinen, Suni­nen ja Viha­vai­nen. Hyök­kääjinä oli myös kalmu­kkeja (Lappalainen 1970).

4.4. , 9.4. ja 18.4. Sunnuntaina, sitä seuraavana perjantaina ja sunnuntaina haudattiin Säämingin kirkolla pikkuvihan uhreja. Myös 11.4. kuoli 30‑vuotiaana nimismies Elias Nauckler ja hänet hau­dat­tiin Säämingin kirkkoon kolmen päivän kuluttua (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

Johonkin aikaan huhtikuussa jotkin talonpojat toivat rovasti Krogiukselle löytämänsä viisi pake­tillista keisarinna Elisabethin nimissä painettuja sotapropa­gan­dalehtiä.

Sisällössä sanottiin sitten muun muassa seuraavaa: ”Wänäjän Sota aset Jumalan Siu­nauxen cautta owat sälcki­äst osottanet, ättä Jumala Wäriä Edes otta­mi­sia ei coscan auta”. Myös houkuteltiin väestöä antautu­maan jonki­n­laiseksi itsenäiseksi valta­kunnaksi Venäjän suojelukseen esimerkiksi seu­raavasti: ”jos hee edes nimite­tyllä tawalla ylös asettawat yhden oman wapan Halli­tu­xen, ålla yxi raja Wänäjän ja Ruzin Walda­cun­nan wälillä…” (Blomstedt &al 1988, Wirilander 1960).

15.5. Rovasti Krogius kirjoitti professori Petrus Fileniukselle Turkuun kirjeen, jossa pohdiskellaan muun muassa Kerimäen suunnalta järven jäältä löyty­neen kuolleen lapsen tappajia. Leuan alta putkella imetty veri viittasi samojeedeihin (Lappalainen 1970).

Merkittävää lienee, että aikuisena Erik Laxman tut­ki matkoillaan kalmukkien ja samojedien kulttuuria (Lagus 1890).

Rovasti Krogius perheineen oli lähte­nyt pakomat­kalle Pohjanlah­den toiselle puolelle, ja siviiliväki oli päässyt lin­noi­tuksen suo­jaan. Laxmanin perheen äiti oli silloin viimeisillään raskaana ja aina­kin Malmilla asu­neiden Gambergin, Hammarin, Holmin, Liljan, Nandelstedtin, Tavastjernan, Toivaisen sekä Weklingin perheissä oli alle vuoden ikäinen lapsi (Lappalainen 1970, Pelkonen 1902, Sääminki kk).

8.8. Olavin­linna antau­tui lau­kauk­sitta. Eversti Metšerskin ja everstiluutnantti Gylleneckerin allekirjoittamassa antautumisasiakirjassa lukee suomennettuna seuraavasti: ”Koko varuskunta ja sen sairaat, käsittäen tykistön sotilaat ja laivaväen (rannassa oli ainakin kolme kaleerivenettä), marssivat ulos vapaasti ja esteettömästi torvien raikuessa ja lippujen liehuessa. He saavat pitää täyden aseistuksensa, varusteensa ja ampumatarvikkeensa sekä kaiken mitä heillä yhtä ja toista on sekä vaatteensa että muut omat tavaransa, samoin kuin ottaa vaimonsa ja lapsensa vapaasti ja esteettömästi mukaansa”. Malmi oli pol­tettu miltei kokonaan. Myös jostain syystä kahden päivän kuluttua antautumisesta linnankirjuri Weklingin perheestä kuoli kymmenvuotias Petter ja yhdeksänkuinen Sigrid sekä viiden päivän kuluttua 12-vuotias Brita Sophia. Sää­mingin kirkkoa ei kuitenkaan ollut poltettu (Lappalainen 1970, Mattila 1983, Sääminki kk).

Syyskuussa kirkkoherraksi tuli Abraham Lavonius ja Paul Krogius palasi seurakuntaansa. Heidän välillänsä ilmeni raha- ja työn­jako­riito­ja, joista on jäänyt ainakin pöytä­kir­jamer­kintä ”toinen ei tahtonut ym­mär­tää tois­ta”. Kir­konkir­jan pito ajan tasalla häi­riintyi koko loppu­vuodeksi. Myös jostain syystä taloudenhoitajan työn lopettaneen ker­santti Jacob von Pis­tole­korsin tilalle ei saatu uutta virkailijaa (Alanen 1923, Lappalainen 1970, Sääminki kk).

27.9. Erikille syntyi veli Laurent (Lars). Syntymäkyläksi hänelle merkittiin harvinainen nimi Dalaniemi, joka tarkoittanee nykyisen Linnankadun rannanpuoleista osaa (Sääminki kk).

29.9. Lars Laxman kastettiin. Kummeiksi tulivat Tho­mas Agander, Pet­rus Wahlberg,  Margaretha Swindt (tai Schwindt) ja Eli­sab­eth Åberg (Sääminki kk).

Nälkään kuolleita löydettiin vuoden aikana pitäjästä useita. Vuo­den lopussa oli seurakunnan kassassa neljä hopeataaleria 24 äyriä (Ahtiainen & Tervonen 1998, Alanen 1923, Lappalainen 1970).

1743

Erik Laxman 6 vuotta

Savonlinnan kohdalla aloitettiin keväällä suuri tietyö Käkisalmi ‑ Kuopio. Töitä johti Olavinlinnan uusi päällikkö, ruhtinas Metšerski (Saarenheimo 1939).

7.8. solmittiin Pikkuvihan virallisesti päättänyt Turun rauha (Lappalainen 1970).

30.8. Paul Krogius nimettiin virallisesti Pieksämäen kirkkoher­raksi mutta ainakin lokakuussa hän oli vielä Savonlinnassa (Alanen 1923, Lappalainen 1961, Lappalainen 1970).

25.10. Malmin kauppiaan Åbergin tytär Elisabeth Sophia vihittiin comminis­teri Carl Henrik Winterin kanssa (Sääminki kk).

Nälkään kuol­lei­ta löydet­tiin pitäjästä vuoden aikana edelleen usei­ta. Kirk­koherra kehotti näinä aikoina usein, että kodeissa pidettäisiin polvirukouk­sia (Alanen 1923, Lappalainen 1970).

Pitäjänkokouksessa v. 1731 päätetty yksi sopimusaika päättyi. Kyseisen sopi­muksen mukaan Malmin asukkaat — vapautettuina kirkon tapulin raken­nuskustannuksista — olivat maksaneet aina sielun­kello­jen soi­tosta yhdek­sän kupariäyriä mutta muut sääminkiläiset kuusi kupa­riäy­riä. Kui­tenkin lapset oli soitettu haudan lepoon aina kuu­del­la äy­rillä (Lappalainen 1970).

Kirkkoherra Lavonius osti Luostarinniemen tilan (ny­kyisen Hanno­lanpellon kohdalla Haapaveden rannalla) ja Nils Rös­ling sai hallin­taansa Heikin­pohjan tilan. Hän muutti kuitenkin perheineen vuo­den lopus­sa postimestariksi Haminaan, jolloin tila siirtyi kihlakun­nantuomari S. J. Öst­rin­gil­le (My Heritage hakutieto, Lappalainen 1970, Pietiläinen 1988, Saarenheimo 1939).

J. J. Saehls nimitettiin Savonlinnan ensimmäiseksi Venäjän vallan alaiseksi postimestariksi ja kuukausipalkkana oli 16 ruplaa sekä 1,92 ruplaa konttorin kuluja varten (Pietiläinen 1988).

Koko Säämingissä oli 138 taloa eli savua. Lampuoteja oli viisi (Ahtiainen & Tervonen 1998, Lappalainen 1970).

1744

Erik Laxman 7 vuotta.

9.4. Henrik Winter sai virallisen luvan siirtää pedagogio Ran­ta­sal­melle 2000-luvun Jumikkalan pihalle. Savonlinnassa oli turhaan yri­tetty saada pedago­gioon opettajaa. Nykyisen Linnankadun päässä Tallisaaressa sijainnut koulurakennuskin oli pala­nut. (Alanen 1923, Lappalainen 1970, Randasalmi 1988, Riipinen 2002, Ruuskanen 1953)

Erik Laxmanin aloittaessa koulunkäyntiään al­keisopetusta hoiti kirkon läheisyydessä sijainneessa Säämingin pitäjäntuvassa lukkari Martti Twilling ‑- ja välinpitä­mättö­mästi. Vahtimestarina oli Mårten Juuti (Alanen 1923, Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939, Sääminki kk).

Olavinlinnan uusi päällikkö, kapteeni Djatkov, rupesi asiatto­masti sekaantumaan Savonlinnassa tapahtuvaan kaupankäyntiin. Ainakin hän esti Ruotsin puolen talonpoikia tuomasta myyntitavaroitaan Savon­lin­naan, vaati heiltä lahjuksia ja löikin kaupankä­vijöitä (Saarenheimo 1939).

Aina­kin yksi kyseisenä vuonna tehty raudanhankintamatka Viipu­riin jäi täysin tuloksettomaksi. Muutenkin raudan kauppa oli vaikeutunut huomattavasti (Wirilander 1960).

Kallislahtelainen valtiopäivämies Paavo Reinikainen saapui Sa­von­linnaan Tukholman valtiopäiviltä, jonne hän oli lähtenyt ennen so­taa. Sitten hän vain vannoi valan tsaarille ja pääsi näin kärä­jä­lauta­kun­taan. Samoihin aikoihin kirkkoherra Lavonius syytti veljeään Påhlia aviorikoksesta mutta syytettä ei saatu todistetuksi (Ahtiainen & Tervonen 1998, Lappalainen 1970).

Olavinlinnan linnankirkosta tehtiin vuoden aikana kreikka­lais­kato­linen ja Malmin hautausmaalle (2000-luvun Olavinkadun ja Kirk­koka­dun ris­teyksessä) tehtiin kreikkalaiskatolinen osa (Saarenheimo 1939).

1745

Erik Laxman 8 vuotta.

14.1. syntyi Erikille veli Johannes (Sääminki kk).

20.1. Johannes Laxman kastettiin.  Kummeiksi tulivat kaptee­ni Edberg (Tynkkylänjoen rusthollista), Carl Winter, Henrik Heint­zius, Cathari­na Grotenfeldt (Tynkkylänjoen rusthollista) ja neito­nen Anna Åberg (myöhemmin välskäri Herman Grenin vaimo). (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

Savonlinnasta oli muodostunut salakuljetuksen keskuspaikka. Esimerkiksi jonain syyskuun yönä rakuunat tavoittivat räätäli Matti Hymber­manin tuomassa rajan yli kahta leiviskää voita ja yhdeksää ho­peataa­leriplootua. Viestiratsastajana ja vanginkuljettajana oli sil­loin vielä Mikko Ruuth (Saarenheimo 1939, Wirilander 1960).

Venäjän hallituksen määräämiin uusien juhlapäivien juma­lanpalve­luk­siin ruvettiin osallistumaan mahdollisimman niukasti (Alanen 1923).

Useita sääminkiläisiä taloja oli edelleen autiona. Usein autioitu­misen syynä oli maksamattomat verot (Alanen 1923, Lappalainen 1970, Saarenheimo 1939).

1746

Erik Laxman 9 vuotta.

Käräjillä (nimismiehenä Paavo Reinikainen), selviteltiin, kun lukkari Järveläinen oli jumalanpalve­luksen jälkeen kutsunut lukkari Twillingiä aidasvarkaaksi. (Ahtiainen 1998, Alanen 1923, Saarenheimo 1939)

Rehtori Anders Winter lähti kirkkoherraksi Kiteelle. (Alanen 1923).

Linnankadun varrelle perustettiin lukuisia venäläisten soti­lai­den kasvitarhamaita, jolloin siis myös Erik L. sai uusista kas­veista havaintoja. (Riipinen 2002, Saarenheimo 1939)

Kesällä jäi Puhoksen ja Lappeenrannan välillä lappeenrantalainen kauppias Petter Tideman kiinni salakul­jetuksesta. Veneessä oli muun muassa inkivääriä, pippuria, Brasilian puuta (jota käytettiin silloin ainakin viu­lun rokan raaka-aineena), Hollannin tupakkaa, teetä, puuteria ja talon­poi­kaislak­keja. Käräjillä hänen soutajansa väittivät kaup­piaan viet­tä­neen koko matkan aikansa veneessä (Ranta 1978 ).

Venäläisten sotilaspäälliköt rupesivat Savonlinnan vir­kamat­koil­laan usein asumaan Olavinlinnan (jonka ponttoonisilta oli saatu kuntoon) lähellä Laxmaneilla, koska sekä isä‑ että äiti-Lax­man osa­si­vat venäjää ja heillä oli hyvää tilaa (Saarenheimo 1939, Sinisalo 1985).

20.8. Jossain Savonlinnan ulkopuolella julkaistiin yksi G. Lau­ra­euksen testamentti, jota Erik L. myö­hemmin piti itsel­leen joten­kin mer­kittävä­nä. Siinä ainoa perijä oli Tapani Löfvingin kolman­neksi vaimoksi myöhemmin vihitty Maria (Lagus 1890).

22.9. Savonlinnassa 2000-luvulla olevan kauppatorin yläpuoliselle rin­teelle oli muuttanut venä­läisiä kauppiaita, Nikon Larionov, Grigo­ri Patra­kejev ja Stepan Sitkov, joista muodostui Laxmanien kauppa­toi­min­nalle kovia kil­pailijoita. Lisäksi linnankomentaja Diat­kov pahoinpiteli kauppias Åbergin (Laxmanien naapuri) talossa sota­mies­ten kanssa tullitar­kas­tajan Sundbla­dia, joka oli muun muassa pal­jasta­nut todennäköisesti juuri näillä kauppi­ailla olleet laittomat hir­venna­hat, yrittänyt karkot­taa ­kauppa­laan luvat­tomasti aset­tau­tuneita irto­lai­sia ja vaati­nut laittomia vii­nanpolt­tajia edes­vas­tuuseen. (Saarenheimo 1939)

Sääminkiläisten  uskonnonopetuksessa  otettiin käyttöön Daniel Jusleniuksen juuri suomentama Svebiliuksen katekismus. (Alanen 1923).

1747

Erik Laxman 10 vuotta.

2.2. Papiston tarkastukses­sa (Fabian Gudséus) vaadittiin, että luku­taitoiset otta­koot kirkkomatkoilleen useammin virsikirjan mukaan­sa. Lisäk­si kirk­koherra Lavonius suostui pitäjän laita-aluei­den asuk­kaiden pyynnöstä jär­jestämään heillekin jumalanpalveluksia. Tarkas­tus­saarnan aihe oli seuraava: ”Neljänlaisesta kylvöpellosta” (Mat.13)(Alanen 1923).

4.2. Ylioppilas Johan Buschman nimitettiin pedagogin virkaan. (Alanen 1923), Mielonen 1993, Saarenheimo 1939)

Huhtikuun alussa saapuivat suomalaiset ja venäläiset rajankävi­jät Savonlinnaan selvittelemään Kerimäen ja Säämingin välistä rii­ta­maa­on­gel­maa. Maiden yhteinen raja­ko­missio piti sen jälkeen tuloksettomia istuntoja vuosikausia. Pieta­rin hovis­ta neuvotte­lijaksi tuli muun muassa ken­raali Hanni­bal, joka oli mustaihoinen (ja runoi­lijakirjailija Pushki­nin äidin isä, Mielonen 1993).

Säämingin seurakunnan kirkonkassa oli kasvanut Pikkuvi­han jäl­kei­sestä niukkuudesta seuraavaksi: 402 taaleria 19,5 vas­kiäy­riä ja vii­nirahasto 33 taaleria 21 vaskiäyriä. Kirkon altta­rille oli myös han­kittu ho­pei­nen kullattu krusifiksi (Alanen 1923).

Satovuosi oli verrattain huono (Lappalainen 1970).

1748

Erik Laxman 11 vuotta.

Savonlinnassa toimi niin sanottu maja­mies­laitos. Siinä talonpoika saapui vuosittain majamiehensä (”maj­mi­ser”) luo kauppaa tekemään ja sai yösijan, ruokaa sekä olutta. Kruu­nu ei pitä­nyt täl­laista suotavana, koska näin talonpoikien kaupan­käynti kes­kittyi vain muutamien käsiin. Eri­k L:lla oli näinä ai­koina toverina joku G. Orra­eus (1739 Taipalsaa­ri — 1811), josta myö­hem­min tuli Venäjällä mai­neikas ruton hoitaja (Lagus 1890, Ranta 1978, Saarenheimo 1939).

Syksyllä isä-Laxman alkoi rakentaa kirkkoherra Lavoniuksen kans­sa tehdyn sopimuksen mukaisesti nykyiselle Tallisaarelle pedagogiotaloa, jonka koko­nais­pi­tuus oli 6 syltä (10 m 60 cm), salin pituus 3 syltä (5 m 34 cm), kam­marin, keit­tiön ja etei­sen 1 syli (178 cm) ja sai siitä etumaksua 40 ruplaa (Alanen 1923, Lappalainen 1970, Riipinen 2002, Saarenheimo 1939).

6.12. Triviaalikoulu perustettiin virallisesti (siirrettiin Mik­kelistä) Rantasalmelle ja opetus alkoi hitaasti, koska Nils Agan­der oli ainoa opet­taja ja varsinainen rehtori Bengt Krook opis­keli vielä Turun yliopistossa. (Ruuskanen 1953, Salenius 1907, Tiilikainen 1922)

Savonlinnan postikonttorinhoitaja Jonas Löfberg tilitti vuoden lopus­sa lääninrahastoon viisi hopeataalaria 10 äyriä. Vastaava ver­tailutieto Lappeenrannasta on 50 hopeataalaria. (Pietiläinen 1988, Saarenheimo 1939)

Säämingin seurakunnas­sa kertyi vuoden aikana kolehtirahoja 51 hopeataalaria 15 äyriä, joka oli Pikkuvihan jälkeinen ennätys (Alanen 1923).

1749

Erik Laxman 12 vuotta.

Elokuun lopussa Erik Laxman lähti Rantasalmen triviaa­likouluun, jonne tulivat myös Abraham Fabritius (1737 – 1808, myöhemmin pas­to­ri), Pet­rus Rein­holdus Fabritius (1739 – 1819, myöhemmin juristi), Jo­hannes Henricus Meche­lin, C.G. Weman (myöhemmin suomen kielen dosentti), M.J. Alopa­eus (myöhemmin piis­pa) ja aina­kin kolme tuntemattomaksi jäänyttä. Siinä oli koko kou­lun oppi­las­kun­ta. Fabritiukset olivat Koiviston kirkko­her­rana v. 1697-1706 olleen Fabritiuksen pojanpoi­kia ja samoin kuin Alopaeus, joitain Erik Laxmanin suku­lai­sia. Savonlinnan ja Rantasalmen välistä tietä oli sil­loin huonosti hoidettu. Talvella käytettiin myös talvitietä, joka kulki Oravin Kaivannon ja Linnansaaren pohjoispuolen kautta. Erik Laxman asui todennäköisimmin Rantasalmelle leskenä muuttaneen Helena Grotenfeltin (entinen Burghausen) luona. Kyseisestä puustellista oli triviaalikouluun noin viisi kilometriä.  Myöhemmin (1778) maailmaa enemmän nähneenä Erik Laxman muisteli yh­dessä kirjeessään näitä aikoja seuraavin sanoin: ”Aina lap­suudesta saakka olen ollut pa­koitettu taistelemaan köyhyy­dessä ja puuttees­sa, ja saamat­ta pienintä­kään avustusta, suurimmal­la ponnis­tuksella itse tieni uurtanut”.

Lukuvuodessa kesälomaa oli juhannuksesta Perttulin päi­vään (24.8­.). Joululomaa oli Lucian päivästä (13.12.) kynttelinpäi­vään (2.2.).  Pääsi­äisenä ja hel­luntaina oli lisäksi 14 päivää lomaa. Koulu­päivä kesti klo 6 ‑ 17, johon sisältyi ruokatunti klo 10 ‑ 12. Muun opetuksen mukana päi­vittäin pyrit­tiin pitämään laulu­harjoitus ja rukous ynnä raama­tun­lu­kutuokio (Bagge 2002, Internet-haut, Kinnunen 1995, Lagus 1890, Randasalmi Scola 1998, Ruuskanen 1953, Soininen 1954, Wirilander 1960).

3.9. Erik L:n 13 päivän ikäinen veli Abraham kastettiin. Kummeiksi tulivat kauppias Jacob Thet, kaup­pias Abra­ham Lojander, Anna Tamelan­dra, Brita Mei­nander, Christi­an Coupen ja Maria Åberg (Sääminki kk).

Syksyllä kauppias Jacob Thet anoi tervakauppakiintiötä Lappeen­rannasta ja muutti vuoden lopussa sinne (Ranta 1978).

Marraskuussa rehtori Krook saapui työ­hönsä ja kuulutti saarnas­tuolista triviaalikoulun sulkemisesta noin kuukaudeksi, koska tilat tarvittiin käräjähuoneik­si. Käräjillä käsiteltiin muun muassa poliittis­ta riitaa: Kollega Brusin ja jotkut muutkin olivat julki­sesti sanoneet kouluaan kuninkaalliseksi, joka oli vastapuolen mielestä sopima­ton­ta (Salenius 1890).

Tynkkylänjoen kartanon isännäksi tuli Gustaf Wilhelm von Branden­burg (Lappalainen 1970).

Koko Säämingissä oli kyseisenä vuonna 33 torpparia ja 16 lampuo­tia (Ahtiainen 1998, Lappalainen 1970).

Kauppias Stepan ja Jekate­rina Sitkov olivat ottaneet rantasalme­lai­sen loi­sen, Aatami Koposen pojan, Juhon, kasvatikseen ja nimesi­vät hänet kreikkalaiska­tolisessa kas­teessa Ivaniksi (Saarenheimo 1939).

Männyn vuosikasvu oli ennätyksellisen kituvaa (Meriläinen 1998).

Vuosina 1740 — 49 kastettiin koko Säämingissä 982 ev.lut. lasta (Sääminki kk).

1750

Erik Laxman 13 vuotta.

Huhtikuussa Rantasalmella alkoivat käräjät ja triviaalikoulun pito jatkui rappeutuneessa pappilassa. Lisäksi laulunopettajaksi ei ky­seisenä keväänä saatu ketään (Salenius 1890).

Savon rykmentin sotilaita palasi johonkin aikaan vuodesta Viapo­rin rakennustöistä koteihinsa ja Rantasalmella oli silloin ainakin everstin puus­telli, joka kuului Savon rykmenttiin (Soininen 1954, Ericsson 1939).

3.6. Tietyt vanhemmat (”senkaltai­set röyhke­ät”), jotka eivät vie­neet lastaan mielellään Säämingin pitäjänkouluun, saivat papis­tolta sa­kkouhkauksen. Laxmanin lapsista Gustavus oli silloin 9 v., Lars 7 v. ja Johannes vielä noin viisivuotias. (Alanen 1923, Lagus 1890, Sääminki kk, Tiilikainen 1922)

Syyskuussa Rantasalmen käräjien aikana triviaalikoulua pidettiin ”kollega majisteri Brusinin luona” (Ruuskanen 1953).

28.11. Haminan konsistori patisteli isä Laxmania, jonka koulu­ta­lon rakennustyö oli sopimusten mukaisesta ajasta myöhäs­sä. Lax­man puo­lus­tautui moittimalla J. Buschmania huonosta pedagogin toimen hoidos­ta, jonka takia valmis koulurakennus olisi ollut vail­la käyt­töä. (Alanen 1923) , Saarenheimo 1939)

11.12. Jossain Savonlinnan ulkopuolella julkaistiin joku G. Lau­raeuksen testamentti, jota Erik L. myö­hemmin piti itselleen joten­kin merkittävänä. Siinä ainoa perijä oli Tapa­ni Löfvingin vaimoksi vii­ti­sen vuotta myöhemmin vihitty Maria (Hornborg 1946, Lagus 1890).

Savonlinnan seudulta etsittiin tuloksetta perunan (jonka vilje­lyksen Erik. L. myöhemmin aloitti Siperiassa.) siementä, jota oli 1740‑luvun lopussa alettu tuottaa Savon seuduille. Peltoviljelyk­sissä ei koko Säämingin pitäjässä käytetty ojia ollen­kaan. Kyntö­aurat olivat samanlaisia kuin Aunuksessa eli Erik Laxmanin oman ku­vauksen mukaan (vuo­delta 1768) seuraavanlaisia: Niissä oli ”pit­kät, kape­at, hiukan eteenpäin taipu­neet ja yhtyneet au­rankär­jet tylp­pine sivui­neen” ja ”Auran van­taat tai luotin ovat pienen lapion kal­taiset ja niin leveät, että ne voivat ottaa yhden au­rankärjel­lisen maata kääntääk­seen sen toi­selle tai toiselle puolelle”(Lappalainen 1970, Laxman 1790, Soininen 1954).

Säämingin seurakunnassa alettiin käyttää Wegeliuksen postillaa (Alanen 1923).

Vuosina 1741‑1750 oli Säämingin seurakunnassa syntynyt 1030 las­ta, joista yksi oli avioton. Pitäjän normaaliin elämänmenoon kuu­lui ns. nuorison yöjuoksut (Alanen 1923, Lappalainen & Rissanen 1971).

Savonlinnan Malmilla asui kantaväestöä 60 – 100 henkilöä. Lin­nassa ja sen ympäristössä asuneita venäläisiä sotilaita ei ole tähän arvi­oon laskettu mukaan (Saarenheimo 1939).

Nürnbergissä  julkaisivat kartoittaja Homannin perilliset kolmi­osaisen värilli­sen kuvan Olavinlinnasta (Blomstedt & al 1988). 

1751

Erik Laxman 14 vuotta.

Vaatturi Aaron Kolander oli isä Laxmanille velkaa ja yritti kara­ta maksamatta Kerimäelle. Laxman otti kuitenkin ystävänsä venä­läis­evers­ti­luutnantin ynnä hänen alaisten sotilaiden avulla Aaro­nin kiin­ni. Yh­dessä sitten pantattiin vaatturin takki ja virsikirja.  Tämän jäl­keen Aaron veikin asian käräjille ja Gustav Laxman sai oma­val­tai­sesta pant­tauksesta 20 hopeataalaria sakkoa. Gustav valit­ti kui­tenkin tuo­miosta Pietarin oikeuskollegioon (Saarenheimo 1939).

17.11. syntyi Erikille veli Carl (Sääminki kk).

20.11. Carl Laxman kastettiin. Kummeiksi tulivat Michell Orra­eus (P. Krogiuksen vävy, joka oli juuri valmistunut maisterik­si), Elisabet Grå (nimismiehen vaimo), neitonen Anna ? ja Lena Åberg. Carl oli myöhemmin ainakin v. 1787 Jisc­hginskissä Sipe­riassa maakasöö­rinä kuverne­ment­tisihteerin arvoni­men saaneena (Lagus 1890, Lappalainen 1970, Sääminki kk).

Laxmaneilla oli kaksi kaupparenkiä ja yksi piika (Lagus 1890).

Koko Säämingissä oli 67 torpparia ja 20 lampuotia. (Ahtiainen 1998, Lappalainen 1970)

Olavinlinnan vesiportille ruvettiin rakentamaan uutta bastionia (Sinisalo 1985).

1752

Erik Laxman 15 vuotta.

27.1. Säämingin seurakunnan haudankaivaja, unilukkari ja suntio Olli Taskinen kuoli 70‑vuotiaana (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

7.5.  Luostarniemellä asunut isä Laxmanin siskonmies, kauppias Jonas Ramström kuoli 60 vuotiaana ja haudattiin viiden päivän kuluttua Säämingin kirkkoon (Sääminki kk).

20.7. Suomen puolella sai ylisotaoikeus valmiiksi tuomion, joka liittyi Olavinlinnan antautumiseen v. 1742. Siinä muun muassa Laxmaneillekin tuttu luutnantti Wirilan­der va­pautettiin kaikesta vastuusta, koska hän oli sairas ja vail­la täyttä ymmär­rystä (Saarenheimo 1939).

Rantasalmen triviaalikoulun oma koulutalo saatiin käyttökuntoon ja rehtoriksi tuli Nils Agander. Koulun kalustoluettelo oli silloin seuraa­vanlainen: kaksi pöytää ja tuolia, kaksi puuvartista hiili­han­koa, puu­taulu, ruotsin­kielinen Raamattu ja virsikirja sekä kolme lahjoitet­tua kirjaa. Puutetta oli ainakin suomenkielisistä raama­tuis­ta, koulukartastosta ja seinäkellosta. Luokantauluna käytettiin pöy­dän korkuista, noin 10 senttiä paksua hiekkalaatikkoa, jonka ympärillä opettaja ja oppilaat työskentelivät (Randasalmi Scola 1998, Ruuskanen 1953, Salenius 1890).

1753

Erik Laxman 16 vuotta.

20.1.  Haminan konsistorin (Gudséus) pitämässä tarkastuksessa to­dettiin kir­kon lähellä sijainneen pitäjänkoulun rakennuksen olevan ”hyvässä ja tyydyttävässä kunnossa” eikä kirkonmäellä ollut kapakkaa. Sen sijaan pedagogio ei ollut toimi­nut.  Vanhemmat olivat ottaneet lapsiaan pois ja muutamat sääty­läi­set oli­vat lähet­täneet heitä toisiin kouluihin rajan ylikin.  Sa­massa tar­kastuksessa myös kiellettiin poikasten paime­nes­sa olo, koska pe­toeläinvaa­ra oli suuri. Tarkastussaarnan aiheena oli seuraava: ”Sanan käsittämisestä ja erinäisistä siitä johtuvista ihanista ope­tuksista ja kehotuksista.” (Alanen 1923) , Saarenheimo 1939).

Rantasalmen triviaalikoulun rehtori Nils Agander otti ainakin puolet oppilaistaan  mukaan kevätlukukaudeksi Iisalmeen,  jonne hän meni sovittelemaan vaimonsa kanssa syntynyttä avioriitaa (Soininen 1954 , Salenius 1890).

Ruotsi-Suomessa siirryttiin uuteen gregoriaaniseen almanakkaan, jonka mukaan vanhasta maaliskuun ensimmäisestä tuli maaliskuun kahdes­tois­ta (Blomstedt & al 1988). 

12.8. Erik Laxmanin kuuden päivän ikäinen sisko Helena kastettiin. Kummeiksi tulivat Herman Johannes Gustavinpoika Gren (paikallinen välskäri ainakin tästä vuodesta alkaen), Johannes Strålman (Kerimäen kirkkoher­rana 1720‑lu­vulla), Ebba Brig. Menander, Anna Tamlandra / Tamelandra ja neitonen Mar­ga­reta Åberg (myöhemmin adjutantti Lars Bruneliuksen vaimo) (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

Lokakuussa rehtori Agander ilmoitti tuomiokapitulille, että Ran­tasalmen triviaalikoulussa oli vähän oppilaita, koska ”nuorisol­ta puuttui kortteeria ja koska otetaan kotiin varsin monta ja varsin oppimatonta yksityisopettajaa” (Salenius 1890).

1754

Erik Laxman 17 vuotta.

Rantasalmen triviaalikoulussa oli 35 oppilasta (5+8+11+11). Erik Laxmanin luokalla oli viisi oppilasta (Salenius 1890, Soininen 1954).

Koko Säämingin väkiluku oli 2265 henkeä, joista palkollisia 69 ja lampuoteja 15.­ (Ahtiainen 1998, Lappalainen 1970)

1755

Erik Laxman 18 vuotta.

15.3. Erik Laxman kirjoittautui Porvoon kymnaasiin (Lagus 1890).

Nils Agander oli syyslukukaudella jälleen Iisalmessa oppilaita mukanaan ja se herätti yleistä paheksuntaa (Salenius 1890).

10.12. Pitäjänkokouksessa selviteltiin Martti Twillingin juo­pot­te­luja ja hänet erotettiin lukkarin virasta. Myös kuntalaisten tiedossa oli sellaista, että Twillingin poika Paavo osallistui salakuljetuksiin ja talossa ilmeni meteliä, jossa hän pieksi isäänsä. (Alanen 1923), Saarenheimo 1939).

1756

Erik Laxman 19 vuotta.

17.1. Erik Laxmanin kahden päivän ikäinen veli Christian kastettiin. Kum­meiksi tulivat vän­rikki Soco­lous­chi, pedagogion opettaja Johannes Bu­schman ja vaimonsa Anna Sophia Stina Lindgren, varusmes­tari Jonas Löf­berg ja neitonen Anna Margareta Lillaja (myöhemmin maalari P. Langin vaimo) (Lappalainen 1970, Sääminki kk).

18.5. Isä Laxman hukkui Lars poikansa kanssa (Lagus 1890, Sääminki kk).

23.5. Isä Laxman haudattiin Säämingin kirkkoon. Tämän jälkeen Erik L­axmanin koulutuksen merkittävimmäksi rahoittajaksi tuli Tapani Lö­ving (Lagus 1890, Sääminki kk).

12.6. Lars Laxman haudattiin jostain syystä 20 päivää myöhemmin kuin isänsä (Sääminki kk).

Säämingin lukkariksi valittiin Claudius Wargentin Lappeesta (Alanen 1923).

Tal­visalon kaivoksesta ruvettiin viemään lyi­jyhoh­det­ta jalostetta­vaksi Luu­mäel­le. Joulunviettotapoihin kuului sil­loin nykyisen ti­nan­va­lan­nan tapaisia leikkejä. (Blomstedt & al 1988, Lappalainen 1970, Salenius 1907)

Savonlinnasta pakeni joku rikollinen Andrei Korovin Ruotsi-Suomen puo­lelle ja jäi siellä kiinni. Häntä ei kuitenkaan enää suostuttu vangitsemaan venäläisel­lä vartiopai­kalla. Ruotsinsuomalaiset van­ginkul­jet­tajat veivät hänet sitten Ola­vin­linnaan saakka (Wirilander 1960).

Säämingin kirkossa aloitettiin korjaus‑ ja kaunistustyöt Tuomas Suikkasen johdolla. Ehtool­lisella käyneitä oli vuoden aikana 2526, joka oli jonkinlainen ennä­tys (Alanen 1923) ,Lappalainen 1970).

Vuoden lopussa Laxmaneilla työskenteli apulaisena vain yksi pii­ka (Lagus 1890).

1757

Erik Laxman 20 vuotta.

20.9.  Erik Laxman pääsi ylioppilaaksi. Hänen ylioppilastodistuksensa, joka siihen aikaan oli vain latinankielinen ”kirje rehtorille”, on säilynyt 2000-luvulle. (Kuujo 1958, Tidningar 1773). Se on oheisen kaltainen:

1.10. Erik Laxman oli jonkinlaisessa Turun Akatemian pääsykuulustelussa ja kirjoit­tautui viipurilaiseen osakuntaan 8.10. (Lagus 1890).

1758

Erik Laxman 21 vuotta.

26.7. Ruotsalainen kivitieteilijä Axel Fredrik Cronstedt, joka näyttää yleisesti ottaen tunteneen hyvin maiden rajat, kirjoit­ti Tukholmasta suoma­laiselle professorille ja piispalle K.F. Men­nanderille muun muassa seu­raa­vaa: ”Koe­palasista tarkasteltuna näyt­tää joil­tain paikoilta löy­ty­vän lyijyä; varsinkin Savonlinnasta, jos siellä ei ole Venäjän val­ta.” (Österbladh 1942).

12.10. Sääminkiläisiä talonpoikia vietiin jonkinlaiseen pakkotyö­hön Luumäen kaivosyhtiön maille ja siis kotiseudultaan pois (Mielonen 1993, Salenius 1907­).

Erik Laxman kävi Pietarissa ja sai pappisvihkimyksen (Itälä 1980).

1759

Erik Laxman 22 vuotta

28.9. (todennäköisin merkintä) Kirkonkirjaan kirjoitettiin epäselväksi muuttunut merkintä, joka voidaan tulkita myös niin, että Säämingin kirkkoon haudattiin joku viiden päivän ikäinen säätyläisen poika Christian Laxman (Sääminki kk).

Erik Laxman lähti Turun akatemiasta kirkkoherra Hoppiuksen apulai­seksi Uudellekirkol­le.  Hän sai rahallista vuosipalkkaa vain 30 ruplaa ja elätti äitiään sekä kolmea kouluttamatonta sisa­rus­taan. Johan (14-15 -vuotiaana) asui Uudellakirkolla ja muut olivat todennäköisimmin Gustavus ja Abraham. Kyseisen seudun ja Savonlinnan välisestä postiliikenteestä valiteltiin niinä aikoina, että postihe­voset eivät olleet määräaikoina lähtöpaikoilla (Salenius 1907, Sääminki kk, Uudenkirkon kk, Pietiläinen 1988).

Malmille muutti matkapassilla Ruotsi-Suomen puolelta sepän kisälli Nils Östring (Liponkoski-Laitinen 1994).

Vuosina 1750 – 1759 koko Säämingissä kastettiin 1398 ev.lut. las­ta (Sääminki kk).

1760

Erik Laxman 23 vuotta.

19.1. Tarkastustilaisuudessa annettiin joillekin hyvin lukeville vanhem­mille virallinen lupa opettaa lapsiaan kotona. Lisäksi pitäjän miehille annet­tiin lapsen­kasvatusohje: ”..he veisivät heitä kaikissa mahdolli­sissa tilaisuuk­sissa pappien luo, että siten heistä häviäisi kaikki turha kainous ja pelko, jota muuten yleensä lapsissa tapaa.” (Alanen 1923).

20.4. Luumäen kaivosyhtiön edustajat pieksivät ankarasti Kokon­saa­rella ja Kesamonsaarella torppareita, jotka eivät suorittaneet an­net­tuja miltei mah­dot­tomia tehtäviä. Lisäksi talven aikana monelta ti­lalta anastettiin yhteensä 6 2/3 kappaa ohraa viinan­ poltta­mista varten ja poltti­mo aiottiin rakentaa ihan kirkon ja kapakan lähelle (Alanen 1923).

24.8. Kupa­riseppä Nils Öst­ring, jolla oli rippikirjan mukaan työs­sään oppi­poika Gustaf Tossa­wain, vihittiin Malmilta kotoisin olleen Catharina Ruthin (14.7.1734 – 2.8.1824 Rantasalmi) kans­sa. Erik Laxmanin toinen vaimo oli omaa sukua Ruth. (Leikola 1995, Soininen 1954)

25.10. Kaivosyhtiön epäoikeudenmukaisuuksia tutkiva komissio a­loit­ti istuntonsa Lappeenrannassa (Salenius 1907).

1761

Erik Laxman 24 vuotta.

22.1. Christian Laxman kuoli viisivuotiaana (Sääminki kk).

Savonlin­nan ja läänin muutkin kaivostoiminnat kariutuivat riitoi­hin. Savonlinnassa oli ennen lope­tusta saatu syn­tymään noin 7,5 x 6-metri­nen louhos, jolla oli sy­vyyttä neljä met­riä. Kyseisestä kuopasta on vielä 2000-luvulla selvä jäänne Savonlinnan entisen veturitallin lähellä. Malmia oli saatu noin 130 tonnia. Lisäksi se­pälle, joko Erich Bondel­le tai Lauri Haa­tai­sel­le oli rakennet­tu paja. (Büsching & al 1770, Lappalainen 1970, Mielonen 1993, Salenius 1907, Suomen Historiallinen Seura 1899)

Kaivosyhtiön komissaarina ja nimismiehenä toi­minut Jakob Fagerman oli saanut johonkin aikaan vuodesta Heikinpoh­jan tilan isännyyden. Tilalla asui ainakin Anders Seppänen († 4.6.1763) ja hänen vaimonsa Margareta os. Kapajakoinen († 26.3.1761) (Saarenheimo 1939, Sääminki kk).

20.8. Kihlakunnanoikeus määräsi Heikinpohjan laitumet vuokratta­vaksi Malmin asukkaille hinnalla 10 kop. / eläin (Saarenheimo 1939).

1762

Erik Laxman 25 vuotta.

2.2. Johan Laxmanista merkittiin viimeinen ripillä käyntikerta Uuden­kir­kon kirkonkirjaan (Uusikirkko kk 1760-1774).

5.4. Erik Laxmanista merkittiin viimeinen ripil­läkäyntikerta Uudenkir­kon kirkonkirjaan (Uusikirkko kk 1760-1774).

30.5. Erik Laxman ilmoitti Viipurin tuomiokapitulille luopuvansa Uu­den­kirkon kirkko­herran apulaisen toimesta.  Karjalan kannaksella ja Savonlinnan seudullakin tunnettiin silloin muuan nuorten rituaali­leikki ja samalla vakava kosinta­tapa nimeltä tuppi­kosinta (Salenius 1907, Sarmela 1994).

1763

Erik Laxman 26 vuotta.

10.7. Pedagogion opettaja Buschman erotettiin virastaan. Uudeksi valittiin Kaarle Fredrik Rönnholm ja myös Petrus Kjelberg/Kielberg toimi silloin opettajana. Abraham Laxman oli silloin 13-vuotias ja Helena Charlotta yhdeksänvuotias (Alanen 1923, Sääminki kk).

Elokuussa lähti Pietarista kenraali Du Bosquet ja hänen adjutant­tinsa Bernardin de Saint-Pier tarkastamaan muun muassa Olavinlinnaa. Myö­hem­min kirjai­lijaksi ryhtyneeltä Bernardinilta on tästä matkasta säily­nyt yhdessä käsikirjoituk­sessa muun muassa seuraava Savonlinnan Nälkälinnanmäeltä saatu havainto: ”Nä­köalana levit­täytyy maisema kalli­oineen ja honkineen, joita lumi peit­tää, loitol­la Savonlinnan [Olavinlinnan] neljä tornia, sen virta, sen järvi, pieniä rakennuk­sia, ketään ihmistä ei ole näkyvissä, kuu taivaanrannassa, re­vontu­lia.” (Hirn 1918)

29.7. Erik Laxman oli alkuvuodesta lähtenyt Uudeltakirkolta ja oli Pietarissa St. Petersschulessa opettajana. Hän lähet­ti justitsikollegiolle anomuksen päästä Antrean kirkkoherraksi mutta ei päässyt siihen virkaan (Salenius 1907).

1764

Erik Laxman 27 vuotta.

Koko Kymenkartanon läänissä ei tunnettu viulua (Büsching & al. 1988)

Vuoden alussa Erik Laxmanin äiti saapui poikansa häihin Pietariin.  Pie­tarin seurakun­nan kirkon­kirjassa oleva vihkimispäivä 13.2. on to­dennäköisesti väärä.  Eri­kin pienimmät sisarukset olivat silloin Savonlin­nassa. Morsian oli evers­ti Gustav Runnenbergin esikoistytär Kristina Margareta. Savon­linnassa asui näinä vuosina todennäköisesti Run­nenbergejä, koska 20 vuotta myöhemmin piirilääkäri Johan Henrik Winte­rillä ynnä vaimo Maria Margareta von Runnenbergillä oli Malmilla perhe ja Johan Winter oli kappalainen Karl Winterin poika (s.1754). (Lagus 1890, Pelkonen 1902, Sääminki kk, Walden 1913).

19. tai 20. tammikuuta äiti-Laxman lähti poikansa perheen muka­na ­mat­kalle Siperiaan (Lagus 1890).

31.1. Erik. Laxman kirjoitti Moskovasta todennäköisesti ensimmäisen kirjeensä Linnélle (Hirn 1918).

Kesäkuussa Pietarin akatemiassa julkaistiin Inkerin kasvio eli Flora ingrica. Sen pääkirjoittaja oli Davide de Gorter. E. L. oli kirjoittanut siihen laajan liitteen jo ollessaan Uudellakirkolla sekä Inkerinmaalla ja se oli Laxmanin ensimmäinen tieteellinen julkaisu (Lagus 1890).

1.4.  Savonlinnassa näkyi täydellinen auringonpimennys (Oja 1997).

1766

Erik Laxman 29 vuotta.

17.4. Malmilla kuoli 48 vuoden ikäinen porvarin leski ja isä Lax­manin sisko Chatari­na­/Ch­arin Ramström. Hänet haudattiin Säämingin kirkkoon ja hautaamisessa perit­tiin silloin vanhan paarivaatteen käytöstä neljä kopeekkaa tai uuden käy­töstä kahdeksan kopeekkaa (Alanen 1923, Sääminki kk).

Kesällä Erik Laxman oli vaimonsa kanssa Siperian Kjahtassa, jossa vaimo kuoli. Hänen ruumiinsa kuljetettiin noin 90 virstaa pohjoiseen eli Selenginskiin. Perheen pojat Gustav ja Adam olivat silloin melko varmasti Barnaulissa isänäitinsä huollettavina (Lagus 1890).

1768

Erik Laxman 31 vuotta.

Keväällä vihittiin Barnaulissa leski Eric Laxman ja Katarina Ivanintytär Ruuth. Savonlinnassa asui niinä aikoina Ruutheja ja ruotsalaista Johannesta sanottiin venäläisessä kulttuurissa Ivaniksi (Lagus 1890, Sääminki kk).

30.6. Kiilanmäen kylästä kotoisin ollut Aabraham Hannikainen (24 v.) ja Varparannalta kotoisin ollut Hedvig Pesoin (18 v.) vihittiin. Aabraham pääsi näinä aikoina myös lautamieheksi ja starostaksi eli kylän vanhimmaksi. Aabrahamin isä Erich oli lautamiehenä ja kuudennusmiehenä ollut Laxmanin perheeseen yhteyksissä.  Myös Aabraham, jonka tehtäviin kuului muun muassa pitäjäläisten lukutaidon tarkastaminen, oli Laxmaneille tuttu (Ahtiainen 1998).

13.10. Helena Charlotta Laxman kuoli 15 vuotiaana johonkin kasvaimeen. Hänet haudattiin Säämingin kirkkoon neljän päivän kuluttua (Sääminki kk).

1769

Erik Laxman 32 vuotta.

Elokuussa (melko varmasti) Erik Laxman kävi Savonlinnassa (Lagus 1890).

Vuosina 1760-1769 koko Säämingissä kastettiin 1331 ev.lut. lasta (Sääminki kk).

1771

Erik Laxman 34 vuotta.

8.7. Tähtitieteilijä ja matemaatikko A. J. Lexell, joka oli Erikin ystävä jo nuoruusvuosilta ja myös Pietarin akatemian jäsen, kirjoitti kauppaneuvos Kiörningille, että Laxman oli juuri lähtenyt tutkimusmatkalle Moldovaan ja oli jäänyt kesken yksi hanke. Laxman oli nimittäin lähettänyt kuninkaalliselle sihteerille Duncanille jonkin tärkeän tieteellisen kirjoituksen ja mineraaleja. Duncan oli kuollut ja kyseistä aineistoa piti etsiä jostain Ahvenkoskelta (Lagus 1890).

Kiilanmäen kylässä syntyi Aapraham ja Hedvig Hannikaiselle Mikko, jonka pojas­ta Pie­tarista (1813-1899) tuli myöhemmin kuuluisa kirjailija ja lehtimies (Lappalainen 1970).

1773

Erik Laxman 36 vuotta.

16.10. Suomen ensimmäinen lehti, ”Tidningar utgifne av et Sälls­kap i Åbo”, julkaisi etusivulla ot­tei­ta Erik Laxmanin Bessarabiaa koske­vasta matka­kirjees­tä (Tidningar 1773). Tietoa ei ole siitä, tuliko Savonlinnaan jollekin kyseinen lehti.

1775

Erik Laxmanin yhdestä kirjeestä saa vaikutelman, että hänen äitinsä kuoli tänä vuon­na (Lagus 1890).

1776

Vuoden aikana kuolleesta 243 sääminkiläisestä 146 kuoli ”rok­koon” (Alanen 1923).

1777

24.1. Erikin äiti Helena (os. Fabritius) kuoli 56 vuotiaana Pulkkilan kylässä (nykyinen Nojamaan kartanon seutu) ”riudutustautiin” ja haudattiin kahden päivän kuluttua (Sääminki kk).

Paavo Tvilling, entisen lukkarin poika, myi Malmilla olutta ja viinaa mutta asiakkaiden harmiksi sekoitti niihin vettä (Saarenheimo 1939).

1779

Vuosina 1770 – 1779 koko Säämingissä kastettiin 1383 luterilaisen seurakunnan lasta (Sääminki kk).

1780

Tutkimusmatkailija ja luonnontieteilijä Clas Fredrik Hornstedt, joka kuoli Helsingissä 1809, tapasi professori Erik Laxmanin Pietarissa joidenkin tieteellisten keskustelujen parissa (Forsius 2004).

1782

Säämingin kolmatta kirkkoa ruvettiin rakentamaan mestari Colleniuksen johdolla (Alanen 1923).

1783

Savonlinna sai kaupunginoikeutensa takaisin (Saarenheimo 1939).

1784

Helsingissäkin toiminut lääkäri Otto Bernd Olof Rosenström sai an­sioluetteloonsa merkinnän: ”Kahden kuukauden ajan avustanut pro­fes­soreita Pallas ja Laxman Keisarillisen Tiedeakatemian Naturaali­ka­binetin perustamisessa ja järjestämisessä” (Forsius 2004).

1788

Kustaan sota tuntui Savonlinnassakin: Ennen sodanjulistusta kesäkuun puolessa välissä eversti von Stedingk pääsi ranskalaiseen sotilaspukuun ja väärään nimeen verhoutuneena vakoiluretkelle Olavinlinnaan. Tällöin hän muun muassa söi venäläisupseerien kanssa päivällistä kirkkoherra Lavoniuksen luona. Heinäkuun toisena päivänä Savon prikaati tunkeutui Talvisaloon piirittääkseen Olavinlinnaa ja 10.7. Laxmanien entinen talokin tuhoutui. Asiakirjoissa on nimittäin merkintä, ”kaupungin kaikki rakennukset olivat tykinkuulien lävistämiä”. (Auvinen 1933)  Kuitenkin ainakin Nälkälinnanmäen suojassa, 2000-luvun Tottinkadun varrella, oli joitain rakennuksia, jotka säilyivät 1900-luvulle saakka.

1793

Pietarissa asui Laxmaneja. Ainakin 8.5. syntyi kokki Simon Laxman­ille ja Anna Johansdotterille Michael sekä 12.10. syntyi porvari Michel Pu­ronille ja Marialle, os. Laxman, Helena Catharina. Kolmen vuoden kuluttua (22.10.) Puroneille syntyi vielä Maria. Näiden suku­laisyh­teyksistä Erik Laxmaniin ei kuitenkaan ole tietoa.  Erikillä oli kyllä yksi tytär Maria, mutta hän olisi silloin ollut vain 12-vuotias. 

1794 – 1795

Erik Laxmanilla oli joku hanke Pietarin ruotsalaisen Katariinan seurakunnan kirkkoherran J. H. Cygnaeuksen (Uuno Cygnaeuksen setä) kanssa. Laxman lähti sitten matkalle Siperiaan, jossa kuoli v. 1796, mutta Cygnaeus vietiin noin vuoden kuluttua Laxmanin kuolemasta poliit­tisesta vehkeilystä epäiltynä Moskovaan. Suurruh­tinas Aleksanteri kuitenkin pelasti hänet jotenkin ja hän pääsi Ran­tasal­men kirkkoherraksi v. 1799.